torstai 18. kesäkuuta 2015

Headaches

17. huhtikuuta

Tämä hiton päänsärky tappaa minut. Viime yönä menin rock-konserttiin, johon olin voittanut lipun radiossa järjestettävässä kisassa ja tajusin aika nopeasti, miksi sain ne niin helposti. Musiikki ei ollut niinkään huonoa, mutta äänenvahvistimet olivat niin kovalla, että näin yhdestä tulevan savua. Ja istuin aivan lavan edessä! Nukuin kyllä hyvin tänä yönä, mutta korvani soivat edelleen. Ja pahin puoli on, että minulla on paljon töitä huomenna, joten tämä vain lisää stressiäni. Toivon, ettei tämä kestä kauaa. 

18. huhtikuuta

No, sentään päivä on ohi. Pomoni kertoi minulle, että alentaisi palkkaani loppuvuodesta ja löin sitä kusipäätä suoraan nenään. En tiennyt, että minussa on sellainenkin puoli. Mursin hänen nenänsä ja sain potkut ainoastaan yhden tyhmän teon vuoksi. Pahinta kaikessa, päänsärky ei lähde koskaan. Ja kaikki tämä stressi ei tee tästä yhtään helpompaa.

20. huhtikuuta

Vaimoni tuli luokseni viime yönä ja kertoi, että jos en löydä pian työpaikkaa, voisin unohtaa hänet ja perheeni. Olisi pitänyt sanoa, että olen tulossa hulluksi hänen takiaan, en fyysisesti hulluksi, mutta pelkäsin poloisen Lucasin puolesta. Hän on vain kuusi vuotta vanha ja hänen perheensä on hajoamassa... En vain halua hänen kokevan kuten minä hänen iässään.

Sheila työskentelee poliisina, mutta hän ei saa tarpeeksi palkkaa. Jos kaupunki ei olisi näin turvallinen, en antaisi hänen tehdä sitä työtä ollenkaan. Jos vain voisin löytää pian työpaikan...

Ai niin, minulla on vieläkin päänsärkyä. Jep. En tiedä, sujauttiko joku juomaani jotain tai mitä, mutta tämä oli hirveä yö. Varasin ajan sairaalasta, toivottavasti he saisivat tämän pois.

21. huhtikuuta

Sheila jätti minut tänään; hän sanoi sen olevan väliaikaista kunnes löydän työpaikan. En ymmärrä sitä, mutta rahatilanne on  niin tiukka, että kun menin tänä aamuna klinikalle, unohdin täysin, että nämä asiat maksavat helvetin paljon. Ja pahinta kaikessa, he eivät tehneet mitään päänsärylleni, he vain kertoivat, että pitäisi hankkia jotain pillereitä. Vakavasti ottaen, näinkö työt nykyään hoidetaan? Annetaan jotain pillereitä ja vain toivotaan niiden toimivan?

Siitä huolimatta kipu päässäni ei ole mitään verrattuna kipuun sydämessäni. Voin kertoa, ettei Lucas halua lähteä, hän rakastaa minua. Mutta ehkä se on parempi näin, parempi perheellemme.

En usko, että pystyn odottamaan niitä pillereitä. 

22. huhtikuuta

Tänään näin mainoksen kaupassa "Hypnoottinen hoito vaivaasi". Muistan kun olin lapsi ja "oikea" hypnotisoija tuli kouluun ja hypnotisoi yhden lapsen, joka yksinkertaisesti vitsaili asiasta ja kertoi kaikille, että hänet käskettiin toimimaan niin ja ettei mies oikeasti hypnotisoinut häntä. Hypnotisoija lähti lavalta surren ja poika (luulen, että hänen nimensä oli James?) potkittiin koulusta vuotta myöhemmin. 

Pelkään, että tämä hypnotisoija käskisi minut makuulle ja leikkaisi minut palasiksi (Miksi katson niin paljon slasher leffoja...) Pillerit eivät tule ennen huomista ja minun täytyy saada päänsärky nyt pois tai sekoan. Taidan käydä hypnotisoijalla myöhemmin tänään.

Soitin Sheilalle. Hän sanoi Lucasin olevan sairas ja kyseli, milloin voisi tavata minut. Lupasin, että menen tapaamaan häntä huomenna, sen jälkeen kun saan lääkkeet päänsärkyyni. Tunnen oloni kauheaksi tekiessäni tämän hänelle. Tunnen oloni kauheaksi, etten ole siellä hänen kanssaan.

23. huhtikuuta

Olin väärässä hypnoosin suhteen, se oikeasti auttoi hiukan. Hypnotisoija kertoi minulle, ettei kipu ollut peräisin musiikista, vaan stressistä. Olimme melko hiljaa, kuuntelimme kivaa musiikkia ja hän näytti minulle jotain pisteitä  paperilla. Hän sanoi sen olevan "Portti Mieleen" tai jotain. Kipu turtui hiukan.  Se ei ollut enää yhtä pistävää kuin ennen. Sain pillerit apteekista nimeltään "Wall-Mart". Ne eivät tunnu auttavan pajonkaan ja niitä ei ollut kuin vähän. Söin kasan ennen kun menin katsomaan Lucasta. Ne eivät auttaneet päänsärkyyni, ne saivat vain oloni tokkuraiseksi. En ottanut enempää, jotten olisi sammunut Lucasin luona...

Poika parka. Hänellä oli kuumetta. Ollut sairas siitä lähtien kun lähti luotani, epäilen, olisiko hänelläkin liikaa stressiä. Täytyy olla hirveää, kun perhe hajoaa vain vähän yli kuusi vuotiaana. En ollut paljon häntä vanhempi, kun isäni lähti, mutta silloin heillä oli jonkinlainen selitys. Nyt ei ole ainuttakaan, ainakaan järkevää sellaista...

24. huhtikuuta

Unohdin täysin pääsiäisen. Tänään apteekki on suljettu, mikä tekee minut todella tympääntyneeksi, koska en voi saada lääkitystä. 

Menin tänään hypnotisoijalle, tällä kertaa minulle sanottiin, että tarvitsen lepoa. Hänellä oli mukava sohva ja nukkuminen tuntui hyvältä. En tiedä miksi, mutta hänen puhetapansa kuulosti rauhalliselta. Olin unessa noin kaksi tuntia ja hän kertoi minulle, että pärjäsin hienosti. Se tepsi, koska tapaamisen jälkeen katsoin televisiota ensimmäistä kertaa konsertin jälkeen. En paljon, mutta säätiedotuksen katsominen oli minulle kuin voitto.

Soitin Sheilalle kertoakseni rakastavani häntä ja että etsin töitä. Hän vaikutti vakuuttuneelta, mutta hän keskeytti puhelun, sillä sai toisen, kuulemma tärkeämmän puhelun. Kysyin, voisinko nähdä Lucasin juuri ennen, kun hän keskeytti puhelun. Minulla on epämääräinen tunne, että hän valehtelee minulle.

26. huhtikuuta

Unohdin kirjoittaa viimepäivästä, koska olin uudestaan hypnotisoijalla. Hän kertoi minulle ensimmäistä kertaa nimensä: "Tohtori Eliot". Kysyin häneltä, miksi nukahdan hänen toimistossaan ja hän kertoi minulle, että tarvitsen kuulemma vain unta. Hän kertoi minun toistavan sanaa "ei" nukkuessani, mutta se ei luultavasti merkitse mitään. Ainakin päänsärystä on vihdoin tulossa vain pieni häivähdys.

Sheila kertoi minulle, miksi lopetti puhelun toissapäivänä. Hän sai puhelun kaupungin hienostoalueelta. Miestä, joka asuu siellä, nimeltään "Richard" tai jotain, puukotettiin yksitoista kertaa. Sinne soitettiin ambulanssi, mutta mies kuoli ennen sairaalaan pääsyä. Kukaan ei löytänyt puukottajaa, vain muutamat jalanjäljet takaovelta miehen veren ympäröimänä. Voi parkaa.

Menin katsomaan tänään Lucasia. Hän on tulossa paremmaksi ja hän voi istua, mutta ei vieläkään seistä. Luin hänelle hänen lempikirjaansa. Mielestäni on outoa, että kuusi-vuotiaan suosikkikirja on "Percy Jackson and the Olympias", mutta se pienentää hänen ADHD-oireitaan. Hän antoi minulle pusun kun olin lähtemässä. Se teki minut onnelliseksi.

27. huhtikuuta

Lopetin lääkkeiden syönnin, en tarvitse niitä. Tohtori Eliot on minulle kuin hengenpelastaja ja ironinen asia on se, että ainoa asia mitä teen hänen toimistossaan, on nukkuminen. En oikein ymmärrä, miten se on hypnoosia. Kun kysyin häneltä, hän antoi melko lyhyen vastauksen, että hän hypnotisoi minut rauhoittumaan. Eikä mitään muuta. Ainakin se toimii ja hoidot maksavat helvetin paljon vähemmän kun lääkärin. Minulla ei ole enää ollenkaan päänsärkyä, mutta käyn siellä kuitenkin.

Sheila ei vastaa puheluihin. Soitin hänelle vähintään viisi kertaa eikä hän vastannut kertaakaan. Kun soitin hänen siskolleen, hän sanoi, ettei Sheila palannut töistä kotiin. Kysyin Lucasista ja hän kertoi minulle heidän lähteneen ja sulki puhelun. En tiedä, piilottelevatko he minulta jotakin. 

Noin yhdeltätoista illalla Sheila viimeinkin soitti. Hän kertoi minulle, että on tapahtunut toinenkin tappo samassa naapuristossa, mutta tällä kertaa tappovälineenä toimi pokaali. Naista lyötiin sillä kovaa päähän. Sheila ei puhunut paljoa, pyysi vain anteeksi ja kertoi, että rakasti minua. Hänen mielessään on varmasti jotain muutakin. Minun on pakko saada tavata hänet.

29. huhtikuuta

Kun menin tapaamaan Sheilaa, näin mustan Cadillac-auton tulossa sinne suuntaan. En tiedä ketään, kuka omistaisi sellaisen auton Sheilan asuinalueelta. Ehkä auton omistaja oli vain kääntynyt väärään suuntaan.

Sheila oli mennyt tänä aamuna Lucasin kanssa lääkäriin. Tohtori ajatteli sen olevan vain flunssaa ja arvaa mitä? Lucasille annettiin pillereitä. Poika ei ole vieläkään terve ja hänen kuumeensa nousee ja välillä laskee. 

Eliot kertoi minulle, että vikisin unissani jotain Lucasista. Hän sanoi, että saattaa tietää, miten auttaa poikaa. Minä luotan mieheen, mutta en tiedä, miten hypnoosi voisi parantaa flunssan.

Joka tapauksessa... Päänsärkyni on kokonaan poissa, mutta jatkan kuitenkin hypnotisoijalla käymistä. Minulla on aika myöhään illalla, koska kuulemma kaikki muut ajat ovat varattuja. Se on ihan hyvä aika, koska olen muutenkin liian hermostunut nukkumaan yksin. 

30. huhtikuuta

Sheila soitti minulle hyvin aikaisin tänä aamuna. Hän kertoi jälleen uudesta taposta, samalla alueella tapahtuneesta kun edeltäjänsäkin. Tällä kertaa tapahtuneella oli kuitenkin todistaja, joka kykeni antamaan tapahtuneesta lausunnon. Pariskunta joutui iskun uhriksi kun he nukkuivat. Välineenä toimi kai jokin pesäpallomailan tapainen. Nainen kuoli ja mies ryömi ovelle kun ambulanssi pääsi perille. 

Tyyppi alkoi mongertaa jotain käsittämätöntä siitä, miten hänen vaimonsa kuoli. Hän kertoi ensihoitajalle, että tappajalla ei ollut silmiä, ennen kun meni shokkiin ja kuoli verikatoon. Koko juttu on kuin suoraan kauhuleffasta.

Sheila ja muutama muu poliisi ovat nyt vartiossa naapuristossa koko ajan. Kerroin hänelle olevani todella peloissani siitä paikasta ja että hänen pitäisi lähteä, mutta sanoi kieltäytyvänsä lähtemästä kunnes löydän hyvän työn. Joten nyt uuden työn löytäminen ei ole vain toimeentulon varmistamista, vaan myös rakkauteni pelastamista. 

Ainoa hyvä asia tässä kaikessa on, että Lucas parantui kuumeesta nukkuessaan. Hän voi seistä ja juuri ja juuri kävellä, mutta on vielä vuoteenoma. Luin hänelle jälleen. Hän näytti onnelliselta.

31. huhtikuuta

Menin tapaamaan Lucasta aikaisin tänä aamuna, joten pystyin tekemään hänelle aamisaista. Tällä kertaa näin mustan Cadillacin vetäytyvän Sheilan autotallista. 

Kysyin Karenilta (Sheilan siskolta), onko Sheilalla miesystävää. Hän sanoi, että ei. Se oli luultavasti vain mielikuvitustani, mutta ajattelin heti pahinta. Kun menin herättämään Sheilan, hän näytti TODELLA yllätyneeltä, että olin siellä.

Tein lettuja Lucasille ja sitten lähdin ja tunsin suurta halua käydä tapaamassa Eliotia. Epäonnekseni paikka ei ollut avoinna. Soitin hänelle, mutta hän ei vastannut. Olen juuri nyt niin ärsyyntynyt ja se ei ole hauskaa.

Yritän mennä nukkumaan. Siinä on kaikki, mitä voin tehdä. En voi ajatella muuta kun Cadillacia. Ja sitä, että Sheila on ehkä pettänyt minua.

2. toukokuuta

Luojan kiitos Eliot oli tänään paikalla. Vannon, että jos en kävisi siellä, minusta tulisi mielenvikainen. Nukuin tänään YKSITOISTA TUNTIA. Kun lähdin, huomasin makaavani toisella puolella sohvaa. Eliot kertoi minun liikkuneen nukkuessani.

Ei soittoa Sheilalta. Menen myöhemmin tänään kohtaamaan hänet. Hän valehtelee. Tiedän sen.

3. toukokuuta

Ymmärrän, miksi Sheila ei ole soittanut minulle paljonkaan. Eilen kuoli neljä ihmistä. Se oli tällä kertaa terä, luultavasti viidakkoveitsi. Kaikki olivat teinejä. He olivat ulkona puistossa ja heillä oli 'bileet'. Ei selviytyjiä kertomaan tapahtunesta, mutta Sheilan partneri todella NÄKI henkilön tekemässä sitä.

Sheila sanoi, ettei ensin uskonut työkaverin nähneen sitä, vaan luuli, että se oli vain miehen mielikuvitusta. Kaikki mitä tiedän on, että mies näki jonkun veren peitossa ja valkoiset kolot silmien paikalla.

Minulla meni tänään todella myöhään ja näin taas Cadillacin kököttämässä autotallissa. En pysty uskomaan ajatusta, että Sheila pettäisi minua, mutta onko mitään muuta selitystä? 

Minun on saatava nähdä Eliot. Pyysin häneltä, että saisin nukkua pitkään. Hän suostui.

3. toukokuuta

Tänään oli tapahtumarikas päivä. 

Menin työnvälitystoimistolle ja koska olen käynyt muutaman vuoden collegea (voi niitä päiviä) sain uuden toimistotyön. Palkka on vähän suurempi kun edellisessä ja pomo ei ole täysi kusipää.

Toinen kuolema viime yönä. En oikeastaan tiedä, mitä tapahtui, mutta kaikki murhat liittyvät toisiinsa. Sheila joutuu olla koko yön töissä, joten hän päätti muuttaa takaisin luokseni ja antaa minun vahtia yöllä Lucasia. On niin kivaa pystyä olemaan Lucasin kanssa, vaikka hän nukkuukin suurimman osan ajasta. Olen vain onnellinen, kun perhe on palanut takaisin yhteen.

Mutta minulla on vieläkin kuva Cadillacista mielessäni. Tiedän, että Sheila ei voisi tavata mahdollista miesystäväänsä enää. Hitto, en edes tiedä asiasta mitään, joten varmaan vaan ylireagoin. Ehkä se oli nainen. Ehkä Sheilan ystävä.

Silti minulla on TODELLA vahva tunne mieleni perukoilla, että olen oikeassa.

Eliot ei ollut auki tänään. Oikeastaan en löydä häntä mistään. Tänään yritän nukahtaa itse. Tarvitsen unta, sillä minulla on huomenna töitä.

4. toukokuuta

En ole enää huolissani, että pettääkö Sheila minua. En ole huolissani mistään, mikä liittyy Sheilaan. Koska tiedän nyt totuuden.

Sain puhelun noin neljältä aamulla. En Sheilalta, vaan sairaalalta. He sanoivat löytäneensä hänet kolaroidusta autosta. Mustasta Cadillacista.

Ilmeisesti he olivat istuneet autossa ajaen, luoja tietää minne, kun jotain lensi kuomun lävitse. En kuullut paljonkaan tämän jälkeen, kysyin vain, missä auto on ja menin sinne selvittämään asiaa. 

He yrittivät estää minua, mutta en välittänyt ja juoksin auton taittuneille jäännöksille. Molemmat ruumiit olivat olleet kuulemma auton ulkopuolella, mutta oli heti selvää, mitä oli tapahtunut. Koko tuulilasi oli rikkoutunut. Todennäköisesti kuljettaja oli laiminlyönyt turvavyön ja lentänyt tuulilasia päin. Mutta outoa oli, että verivana johti läheiselle puulle. He sanoivat löytäneensä miehen (hänen nimensä oli Leroy, mikä vitsi.) rojahtavan alas vastakkaisesta puusta. Kasvot verillä, kuin joku olisi murskannut ne.

He kertoivat, että voin mennä ER:ään katsomaan Sheilaa. Hän on koomassa ja he eivät tiedä, selviääkö hän. Helvetti, tässä vaiheessa en ole varma, haluanko, että hänet pelastetaan.

Lucas on vielä koulussa. En tiedä, onko joku soittanut hänelle tai jotain, mutta en halua hänen näkevän minua tällaisena.

Menin suihkuun päästessäni kotiin. Kun heitin vaatteeni pyykkikoriin, löysin vanhan ruutupaitani. Siinä oli punaisia läiskiä. Ehkä ylimääräisen ketsupin ottaminen McDonaldissa ei ollut hyvä idea. Ainakin toivon sen olevan ketsuppia.

Suihkun jälkeen soitin Eliotille. Joku ulkomaalainen nainen vastasi ja oli ihmeissään, miksi soitin hänelle. Hän sanoi työskentelevänsä itsepalvelupesulassa, oli aina työskennellyt. Yritin selvittää, missä toimisto oli, mutta jostakin jumalanhylkäämästä syystä en kykene muistamaan, missä se on.

Vasen käteni tuntuu jostakin syystä todella kutiavalta. Kun olin laittamassa siihen ihottumavoidetta, huomasin siinä joukon pieniä reikiä, kuten sellaisia, joita tulee rokotuksesta.

Kaikista pahin juttu on, että minulla on nyt toinen hiton päänsärky.


http://weheartit.com/entry/161031372/search?context_type=search&context_user=LoveStarDust&page=5&query=hypnotic+

https://www.tumblr.com/search/Headache#



http://weheartit.com/entry/178390686/search?context_type=search&context_user=blackinme&page=2&query=hypnotic+

1 kommentti:

  1. Tässä kommenttipuolella pakko sanoa: Anteeksi, että kesti näin kauan, varsinkin niille, jotka ovat odottaneet uutta postausta. Mulla ei vaan oo tässä ollut hirveästi aikaa (ripari yms.) Tänään kuitenkin otin itteeni niskasta kiinni ja päätin sit suomentaa tän pari kuukautta sitten alotetun creepypastan loppuun :)! Yritän jatkossa pidättäytyä paremmin rytmissä.

    VastaaPoista