Et ole peloissasi, ethän?

Makaat sängylläsi. Ilmastointilaitteen vaimea hurina on ainoa ääni, joka eristää sinut täydeltä hiljaisuudelta.

Hurina on ainoa ääni, jonka voit kuulla. Ääni, joka tavallisesti jäisi huomaamatta, kunnes se on ainoa ääni, jonka kuulet. Se on rauhoittavaa, huomaatpa sitä tai et. Mutta yhtäkkiä hurina loppuu ja laite päästää vaimean kilahduksen sammuessaan. Huomaat lämpötilan muuttuvan pikkuhiljaa lämpimämmäksi. Epäonneksesi et ole vielä unessa ja hiljaisuus alkaa.

Ymmärrät, että erikoinen ja sakea hiljaisuus on kuin vastine äänekkälle melulle itsessään. Tällaisessa hiljaisuudessa voisit kuulla nuppineulan tipahtavan kolmen huoneen päässä. Hiljaisuus täyttää korvasi sydämenlyönneilläsi, kuin tyynyt olisi puristettu korviasi vasten.

Sinun pitäisi olla helpottunut tiedosta, että vot kuulla kaiken ympärilläsi, korvaten näkökykysi puuttumisen pimeässä. Mutta et ole. Tämä koettelee rajojasi, sillä sydämesi lyö hiukan nopeammin tehden kehosi jännittyneeksi ilman selitystä ja tehden sinut tietoiseksi, että et ole yksin.

Mutta olet yksin, etkö? Olet maannut siinä silmät suljettuina nyt melkein 15 minuuttia ja olet tarkistanut, että kaikki oli varmasti normaalisti huoneessasi ennen kun laitoit valot pois; olet fiksu.

Kaikki nuo Facebook testit, jotka olet tehnyt vahvistaaksesi, mitä jo ennestään tiesit. Jos olisit kauhuleffassa, selviäisit loppuun asti. Olet jopa tehnyt huolellisesti suunnitelman, mitä tekisit tilanteissa, joita olet lukenut creepypastoista. Mutta se on pelkkää hölynpölyä kuitenkin, eikö?

Et ole peloissasi. Tai ainakin tätä toistat itsellesi.

Mutta odota... Mitä tuo oli? Oliko se kankaan kahinaa? Et kääntynyt sängylläsi tai liikkunut ollenkaan. Teitkö sinä tuon äänen? Ei, et voinut tehdä. Olet kuin halvaantunut sängylläsi rauhattomana näinä hetkinä. Sinun on täytynyt kuvitella se.

Kierähdät ympäri kasvot seinää kohti. Poissa silmistä, poissa mielestä. Jos jokin on huoneessa kanssasi, sen täytyy hyväksyä, että olet liian väsynyt käsittelemään asiaa tällä hetkellä. Olet vielä lamaantunut ja ahdistunut, jolloin kuulet äänen uudestaan. Tällä kertaa se on pehmeä tömähdys maahan.

Sydämesi tarraa kiinni rintakehääsi. Kuulitko oikeasti sen? Ei, olet juuri saanut itsesi luomaan ääniä tyhjästä. Sinun todella täytyy lopettaa pelaamasta kauhuselviytymispelejä näin myöhään yöstä; se sekoittaa pääsi. Olet järkevä ihminen, joten lopeta lapsellinen käyttäytyminen ja yritä jo nukahtaa.

Suljet silmäsi tiukasti toivoen hiljaisesti unta, joka pyyhkäisisi sinut pian pois. Sinä käytännössä haluat turvaan olemattomaan unimailmaan, joka on itsesi luoma. Pakenet tietoisuutta; mutta siellä ei ole mitään.... Eikö niin? Olet vain väsynyt! Tiedän, tiedän.

Kun silmäsi ovat tiukasti kiinni, tulet tietoiseksi, että ei väliä, kuinka paljon haluaisitkin, et pysty liikuttamaan käsiäsi ja jalkojasi.  Älä viitsi, annatko tämän oikeasti häiritä sinua? Mikä olet? 12-vuotiasko? Älä välitä siitä ja nukahda jo!

Nyt hermostuttava ääni kajahtaa huoneen poikki uudestaan, vahvempana kuin koskaan. Kankaan havina, jota seuraa pehmeä tömähdys maahan. Tietämättäsi pidätät nyt henkeäsi, silmät niin tiukasti kiinni kuin mahdollista. Sinulla on lapsellinen halu vetää peitto pääsi yli. Kuvittelet kaiken! Se on kaikki pääsi sisällä; Luulin olevani vahvempi.

Sydämesi lyö nyt äänekkäästi korvissasi, mutta ei tarpeeksi äänekkäästi peittämään itseään toistavaa ääntä, joka lähetyy huoneen poikki. Mitä tämä kahina on!?  Ehkä jätit paperia maahan. Sen sen täytyy olla! Ja tömähdys? Luultavasti kissa tai koira tai jokin. Ne luultavasti juoksivat sisälle kun et tarkistanut suljitko ovea. Jep, sinä olet vain vainoharhainen.

Ääni on nyt sänkysi vieressä ja olet selkä sitä vasten, etkä uskalla kääntyä ympäri tutkimaan asiaa. Ei siksi, että se tekisi jotain pahaa; ainoa valo huoneessasi on kännykkäsi himmeä yövalo vieressäsi. Käynnistit sen ennen kuin ryömit sänkyyn, muistatko? Mutta et uskalla kääntyä ympäri ja katsoa. Siellä ei ole kuitenkaan mitään.

Minuutit tuntuvat tunneilta maatessasi kasvot seinää kohti, kankeana kuin lauta, kyvyttömänä liikuttamaan kehoasi. Et ole kuullut ääntä vähään aikaan, et sen jälkeen kun se saapui sänkysi laidalle. Tiedät, että siellä ei ole mitään. Se on vain tämä hiljaisuus; se kommunikoi kanssasi. Sinun todellakin olisi pitänyt laittaa musiikkia tai jotain ennen kun menit sänkyyn.

Yhtäkkiä tuttu kilahdus kajahtaa huoneen läpi, jota seuraa tutunoloinen hurina. Hengität syvään, kehosi rentoutuu ja olet todella helpottunut. Luojan kiitos se on ohi. Nyt voit vihdoin nukkua rauhassa. Hiljaisuus todella sekoitti sinut. Käännyt ympäri ja avaat silmäsi tarkistaaksesi ajan kännykästäsi; siitä täytyy olla tunti kun...

Olet kasvokkain hänen korvasta korvaan ylettyvän hymynsä kanssa. Hämärästi valaistussa huoneessa näet silmät, jotka tuijottavat sinua intensiivisesti.

"Ah... Näen sinun olevan vielä hereillä."

http://weheartit.com/entry/157426616/search?context_type=search&context_user=benarojevka&page=5&query=scary+sleep

http://weheartit.com/entry/167432985/search?context_type=search&context_user=daniela03va&page=9&query=jeff+the+killer